Kolmen sukupolven kalastusmatka Alaskaan 2016

MISTÄ KAIKKI ALKOI?

Kaikki alkoi seuran lohenkalastusreissulla Norjassa viime vuonna. Viikko siellä alkoi hienosti. Neljäs heitto ja titti ylös. Mutta sen jälkeen oli hiljaisempaa. Ei vetoakaan koko loppuviikkoon. Paluumatkalla juttelin poikien kanssa, että ensi vuonna minun täytyy keksiä jotain ihan muuta. Yrittäjänä kun joudun tekemään suunnattoman paljon etukäteisvalmisteluja reissuille lähtiessäni ja nyt tunsin jonkinlaisen pettymyksen tunteen kalastuksen suhteen. Tärppiväli tuntui tuskaisen isolta ja Keski-Norja oli jotenkin nyt nähty vähäksi aikaa.

Ja siitä se ajatus sitten lähti kirkastumaan. Suomeen tultua soitto kaverille ja kolmen viikon päästä oli reissu varattu Alaskaan. Lähtisin poikani Lassin kanssa seuraavana vuonna elokuun lopussa Talkeetna joen sivuhaaroille keskelle erämaata; kalastamaan Tyynenvaltameren lohia ensi kertaa elämässäni. Olo oli hiukan sekava. Ajatus ihan jostain muusta oli konkretisoitunut niin nopeasti. Se oli siinä. Ja muutaman kuukauden päästä varmistui vielä, että oma isäni pääsee myös lähtemään onnistuneen polvileikkauksen myötä mukaan reissulle. Me lähdettäisiin kolmessa sukupolvessa vajaan vuoden päästä Alaskaan kalaan! Varmasti sellainen reissu, mistä me ei oltu osattu kuin hitusen unelmoida. Mutta nyt se olisi totta…

MATKALLA  ALASKAAN.

Matka alkoi Helsingistä Icelandair lentoyhtiön koneella puoli neljältä iltapäivällä. Välilasku tehtiin Islannissa ja perillä Alaskan Anchoragessa oltiin paikallista aikaa puoli viideltä iltapäivällä! Eli lennettiin kelloa vastaan koko matkan. Hiukan olo oli kyllä sekava, kun jäi lentäessä yksi yö välistä kokonaan. Perillä päästyä käytiin tiukat rajamuodollisuudet läpi. Ja tavarat sen jälkeen matkanjärjestäjän  autoon, joka odotti valmiiksi terminaalin edessä.

Seuraava kohde tulisi olemaan valtavan kokoinen  erä-ja kalastuskauppa Ancoragen kaupungin laitamilla sekä hypermarketissa käynti ruoka-ja juomaostoksilla. Tehtiin porukalla ostokset ja jatkettiin matkaa Talkeetna nimiselle pikku kylälle, johon matkaa olisi vielä pari tuntia. Pimeän jo laskeuduttua saavuimme Talkeetnaan ja kirjauduimme tienvarsimotellille koko porukka. Edessä olisi vielä pätkä jokea pitkin varsinaiseen kalastusleiriin, mutta sinne olisi lähtö vasta seuraavana aamuna. Majoituimme yöksi, koska pimeän aikaan ei kukaan liikennöi Talkeetna jokea pitkin. Joki saa alkunsa Mount McKinley vuorelta ( nykyisin nimeltään Denali ), joka on Pohjois-Amerikan korkein vuori. Se on äärimmäisen vuolas jäätikkövirta  ja näkösyvyys siinä on muutaman sentin luokaa johtuen runsaasta sedimentin määrästä. Ja vielä kun joessa virran mukana kulkee omakotitalon kokoisia puunrunkoja, niin ei  sinne ole kellään asiaa pimeän aikaan.

KOHTI LEIRIÄ.

Aamupäivällä kamat taas autoon ja lyhyt ajomatka jokivarteen, missä odotti matkanjärjestäjä Henrik Wessel jo veneellä. Tavarat ja viikon ruuat sekä juomat kyytiin. 20 minuuttia ajoa ylävirtaan mahtavaa Talkeetna jokea pitkin olisi edessä. .Siinä suihkuperämoottorilla varustetulla jokiveneellä painettiin ylös jokea ja ihasteltiin maisemia ja aina välillä pilkisteli se Denalikin siellä horisontissa valkoisena jättiläisenä. Ikään kuin muistuttamassa meitä ihmisiä omasta pienuudestamme villin luonnon keskellä.

LEIRISSÄ.

Aurinko tuli pilven reunan takaa esille, kun saavuimme leirille. Ilmanlämpötila huiteli kahdessa kympissä ja sellaisena se myös pysyi päivisin koko loppureissun. Vastassa leirissä meitä oli Tom Kåhre, suomalainen osapuoli matkanjärjestäjistä. Tervetulotoivotusten jälkeen kamojen nopea purku majoitustiloihin ja kävimme turvallisuusasiat porukalla läpi. Jokaiselle jaettiin pippurisuihkeet karhujen varalta ja yksin liikkuminen leirin ulkopuolella kiellettiin. Ja kun oltaisiin liikkeellä ylävirran hiljaisimmilla alueilla, niin pidettäisiin jatkuvaa ääntä, jotta vältettäisiin karhukontakti viimeiseen asti. Myös tuli paloi leirissä käytännössä koko ajan. Siinä poltettiin kaikki jätteet. Ruoantähteet oli heitettävä joko virran vietäväksi tai poltettava nuotiolla karhujen vuoksi.

Leiri itsessään piti sisällään kolme majoitusparakkia, yhden jurtan, saunan, ulkohuusin ja keittiökatoksen, missä ruuat tehtiin grillien kanssa. Eli ei mitään turhia mukavuuksia, mutta kalaanhan tänne oltiin tultu. Ja sinnehän sitä sitten lähdettiinkin…ari-samsung-phone-493Papa ja poikani motellin edessä Talkeetnan kylässä. Pian alkaisi matka jokea pitkin kalastusleiriin.

KALAAN.

Kalastus keskittyi kahden sivujoen kalastukseen. Nämä olivat nimeltään Fish Creek, joka virtasi leirin välittömässä läheisyydessä. Ja toinen oli Clear Creek, johon matkaa leiriltä oli alle kilometri helppokulkuista rantaa pitkin. Pyydettävät lohilajit olivat hopea-ja koiralohia. Myös paikallista jokikirjolohta ja nieriänsukuista dolly vardenia piti joissa oleman. Kuningaslohen pyynti oli loppunut jo heinäkuun puolella ja punalohet olivat menneet alkukaudesta alueelta ohi latvapuroille kutemaan ja kuolemaan. Myöskään kyttyrälohta ei tulisi joessa olemaan. Ne nousevat noihin jokiin vain parittomina vuosina ( silti nähtiin joitain kymmeniä yksilöitä ).

Heti alkuun tuli selväksi, että kalastus ei tuli olemaan niin helppoa kuin oli kuvitellut mielessään. Lohien nousumäärät olivat olleet keskivertovuosia paljon alhaisempia. Lohia joessa kyllä oli, mutta ei lähellekään niin paljon kuin voisi olla. Normaalisti elokuun lopulla jokien kaikki syvemmät montut ovat täynnä kutuun valmistautuvia lohia, mutta nyt montuissa oli hyvin tilaa ja kalat eivät olleet niin agressiivisia vieheitä/ perhoja kohtaan kuin voisi olla.ari-samsung-phone-495Matkatavaroita Talkeetna joen penkalla. Odotetaan venekyytiä leiriin.

FISH CREEK TARKEMMIN.

Selkeästi pienempi joki kuin Clear Creek ja vesi oli kristallin kirkasta. Kotipooli avautui heti leirin takana ja joen yhtymäkohta Talkeetna-jokeen oli selkeä ykköspaikka. Kalaparvet olivat päivisin muutaman sadan yksilön luokkaa, joista selkeä enemmistö oli hopealohia. Joitain koiralohia uiskenteli parvien seassa ja onnistuin bongaamaan yhden vajaan kymppikilon kuningaslohenkin yhtenä päivänä kyseisessä poolissa. Se jäikin ainoaksi näköhavainnoksi jokien kuninkaasta. Hopealohet tuossa olivat pääosin jo punaista väriä saaneita kauemmin joessa olleita kaloja, mutta seassa oli aina vasta nousseita ja niitä myös onnistuttiin koukuttamaan. Tässä poolissa kalastaminen oli selkeästi kannattavaa aina, kun se sai olla hetkenkin rauhassa. Tämä paikka ei ollut paikallisten kalastajien suosiossa. Meidän oman porukan lisäksi taisi tasan yhtenä päivänä käydä ulkopuolisia tässä poolissa kalassa.

Fish Creek ylävirtaan päin mentäessä tarjosi hienoja hetkiä. Joki oli niin kapea ja matala, että sitä pitkin pystyi helposti etenemään ylävirtaan ( maissa ei olisi tiheän pusikon takia pystynyt edes kävelemään ). Isoja hopealohia löytyi aina samoista montuista ja niitä käytiin Lassin kanssa usein päivisin kiusaamassa. Perho täytyi uittaa aivan suun eteen ja se tarvitsi olla pieni! Isoin hopealohi tuli Lassille numero 10 kuulapää leechillä! Ja perho mikä toimi tänään ei välttämättä toiminut enää seuraavana päivänä. Tuolla kalastus oli varmasti koko reissun antoisinta ja samalla kuumottavinta. Kaloja vilisevä joki ja villi luonto ympärillä. Siitä hyvänä esimerkkinä tuli yhtenä päivänä kaksi saukkoa joelle kalaan aivan meidän viereen ! Onnistuin myös koukuttamaan elämäni kauneimman kirjolohen eräästä joen mutkasta. Mutta karhujen makuupaikat siinä muutaman metrin päässä sinusta ja kalanraadot niissä ei ollut mitenkään kiva juttu! Myös auringossa mädäntyvät kalat ja niistä lähtevä haju rupesi reissun loppupuolella käymään todella hermoon.ari-samsung-phone-653Lassi ja hopealohi vetää perhoa ylävirtaan. Ja paikallinen mätipallokalastaja kohoineen sotkussa Lassin narussa. Siinä ne menivät ylöspäin rinnatusten. Mutta hymy ei hyytynyt ja naurua piisasi !

CLEAR CREEK TARKEMMIN.

Suhteellisen iso virta ja erittäin kirkas vetinen tämäkin. Hyvin suosittu kalapaikka paikallisten ja turistien keskuudessa. Päivisin joen yhtymäkohta Talkeetna jokeen lähes aina miehitettynä. Ja tuolla ei rinki todellakaan pyöri. Se ketä ensinnä paikalle tulee se siinä saa myös pysyä. Mutta käytännössä tilanne eli sitä mukaan kun kaloja tuli. Välillä kyllä oltiin aika tiukalla kyynärpää tuntumalla viereisen mätipallokalastajan kanssa, mutta leppoisalla mielellä pärjäsi kun ei liikaa ruvennut murjottamaan. Amerikassa kun oltiin niin sopeuduttava oli paikalliseen meininkiin.

Nousukalapaikkana ehdoton. Me suunnattiin tuonne Talkeetna joen yhtymäkohtaan lähes joka aamu kello kuusi. Aamuviiden jälkeen ylös, kamat kasaan ja vähän suklaata reppuun ja pieni kävely pimeässä ( matkalla myös karhujen suosimaa aluetta ) otsalampun valossa ja oltiin mestoilla. Pari tuntia aamusta tuli hyvin vastanousutta hopealohta pooliin ja ne kävi hyvin perhoon. Numero nelosen koukkuun sidottu musta/ violetti conehead leech oli ehdoton ottipeli. Sillä me saatiin Lassin kanssa varmaan 90 % suukaloista tuolla alueella. Sidoin leirissä niitä sitä mukaan kuin kerkesin lisää ja jaoin muillekin ja tulos oli kaikilla sama. Siinä oli todella toimiva perho nousevalle silverille.ari-samsung-phone-680Taustalla Pohjois-Amerikan korkein vuori Mount McKinley, nykyiseltä nimeltään Denali.

Tuonne tuli myös kello kuudelta joka aamu paikallinen neljän hengen porukka veneellä kalaan. Tultiin siinä tutuiksi ja täytyy sanoa, että alaskalainen vieraanvaraisuus on kyllä omaa luokkaansa. Olivat heti auttamassa kalojen kanssa ja virittelivät meidän porukan halukkaille mätipallo/ koho pyydyksen (mikä oli kyllä todella tehokas pyyntitapa nousukaloille ). Ja kyselivät joka välissä tarvitaanko me kyliltä jotain. He kyllä toimittaisivat tarpeet leiriin veneellä.

Clear Creekin yhtymäkohdasta ylävirtaan noin parin kilometrin päässä käytiin kalassa kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla me päästiin sinne Henrikin venekyydillä.  Joki on tuolla suhteellisen syvä ja vuolas ja kalastus keskittyi pitkälti koiralohien kalastukseen syvempien poolien reunavirroista. Siellä kalastus olisi ollut normaalina vuotena varmasti antoisaa. Poolit olivat monesti satakin metriä pitkiä ja niissä pystyi tekemään oikein laskua lohijokien tapaan. Harmi vaan kun kaloja ei nyt tänä vuonna ollut kuin nimeksi. Hopealohet puuttuivat noista pooleista lähes tyystin ja ainoa keino saada kala, oli houkutella kutuun valmistautuva koiralohi kiinnostumaan perhosta jollain perhon vemputuksella. Pirun hankalaa se oli. Ja ei niin kauhean antoisaa kalastusta.

Samalla venereisulla käytiin myös nauttimassa Henrikin tarjoama lounas hänen leirissä ( Talkeetna fishing lodge ). Syötiin maistuva keitto Henrikin kertoessa toinen toistaan mielenkiintoisempia tarinoita villin erämaan keskellä olemisesta. Ja jos meidän leiri oli mallia karvalakki, niin tämä toinen leiri oli mallia sikariporras. Täällä oleskeleville tarjotaan kolme lämmintä ateriaa päivässä ja venekyyditykset pooleille kuuluu tietenkin pakettiin. Mutta hintalappu on sitten sen mukainen…

Toisella kertaa oltiin liikkeellä kävellen. Me lähdettiin omasta leiristä patikoiden neljän hengen porukalla kohti Clear Creekkiä. Aluksi matkaa tehtiin jokea pitkin ja jossain kohtaa päästiin jatkamaan matkaa kuivunutta joen uomaa pitkin, missä oli helppo kävellä. Ja kun saavuttiin Clear Creekin puolelle , niin jatkettiin alavirtaan aina Talkeetna-joen yhtymäkohtaan asti. Matkalla kalasteltiin taas samoja koiraparvia ( sanottiin niitä Lassin kanssa koiratarhoiksi ) ja aina välillä jouduttiin taittamaan palan matkaa rannan pusikoissa. Ei niin mukavaa, kun kasvillisuutta vähintäänkin riittävästi ja pieni karhunpelko persiissä. Mutta kiva puolenpäivän reissu kaiken kaikkiaan.gopr0559

VÄLINEISTÄ / KALOISTA VIELÄ MUUTAMA SANA.

Kalastus tuolla elokuussa ei vaadi mitään järeitä välineitä. Yksikätisillä kutosen/ seiskan vavoilla pärjäsi mainiosti. Kalat olivat kuitenkin keskimäärin 2-3 kilon luokkaa. Isoimmat kalat meille pyörivät neljän-viiden kilon haarukassa. Poolit olivat sellaisia, että heittopituudet pysyivät melko lyhyinä. Ja kalat olivat usein ihan muutaman metrin päässä jalosta ja varsinaiseen svingissä uitettuun perhoon oli vaikea saada kalaa tarttumaan. Kevyelle switch-vavalle olisi kyllä ollut paikkansa varsinkin Clear Creekin puolella pitkissä ja syvissä pooleissa, mutta oma sellainen sattui olemaan kappaleina.

Perhoista parhaiten toimi meillä tuo edellä mainittu nelosen koukkuun pyöritetty musta/ violetti conehead leech. Myös egg sucking leech antoi hyvin suukalaa joillekin meidän leirissä, mutta itsellä se ei toiminut. Paljon etukäteen hehkutettu Dalai lama perho antoi suukaloja tasaiseen tahtiin ( lähinnä hillityn värisinä versiona), mutta ne ei yltänyt lähellekään leechin tehoihin. Varmaan tuon kyseisen perhon toimimattomuuteen oli ainakin osittain syynä se kun joki ei ollut ääriään myöten täynnä kalaa. Niin paljon tuota Dalai lama perhoa kyllä etukäteen hehkutettiin (mm. Jari Tuiskunen sanoi, ettet tarvitse mitään muuta perhoa kuin tuon erivärisinä ja-kokoisina matkalle mukaan ).

Yhteenvetona voisin sanoa, että ihan kotoisat kirjolohiperhot ja uittotekniikat antoi parhaiten suukaloja koko reissun ajan. Ja siimoina tuli käytettyä normi kellusiimoja eripainoisilla tipeillä. Kalat olivat päivisin välillä ihan pohjassa ja taas seuraavana päivänä melkein pinnassa tai välivedessä. Tilanteen mukaan vaihdeltiin siimoja tai annettiin perhojen vajota oikeaan syvyyteen. Heitot tehtiin näkyvien kalaparvien eteen ja perho oli saatava aivan kalan suun eteen. Aukeava suu tiesi kyytien alkavan, mutta kylkikaloja toki saatiin. Ja välillä vähän liikaakin.gopr0629Tulossa Henrikin kalastusleiriltä. Clear Creekin vesi oli jäätävän kirkasta !

MITÄ REISSUSTA JÄI KÄTEEN ?

Päällimmäisenä ajatuksena on varmaan kokonaisvaltainen elämys. Iso sellainen. Mutta ei pelkästään hyvässä mielessä. Karhut ja mädäntyvän kalan haju kuumotti ja ärsytti, mutta samalla luonto oli omalla karulla tapaan äärettömän kaunis. Sanoin jo ennen reissua, että en tiedä mitenkä paljon tulen pitämään kalastuksesta tuolla. Oliko kalastus niin antoisaa, että lähden ensi vuonna uudestaan ? Vastaus on ei. Mutta samalla tätä kirjoittaessani tunnen jotain selittämätöntä kaipuuta tuonne. Se on kai se Alaskan kuume, mikä kuulemma tarttuu helposti ja ei ikinä parane. Niin taisi käydä minullekin. Mutta kun kymmenen päivän reissusta jää kalastukselle kuusi ja puoli, niin siinä on ongelma. Aikaa kun on rajallisesti käytössä kalareissuun.

Ja nauru on toinen asia mikä jäi mieleen. Koskaan en ole nauranut millään kalareissulla näin paljon. Hauskoja tilanteita tuntui joella tulevan eteen jatkuvasti. Ja taasen hyvä porukka leirillä takasi monta hersyvää naurua ja ikimuistoista hetkeä. Hieno ja aurinkoinen ilma vaikutti kanssa varmasti mielialaan piristävästi.

KIITOSTEN AIKA.

Kiitos kaikille leirillä olleille. Erityiskiitos hyvistä hetkistä Mika `moikkelis´ Sanisalolle, Hannu `the chairman` Rantalalle, Riihimäen ryöstökalastajien puheenjohtaja Henkalle sekä leirin ylipäällikölle Tom Kåhrelle. Iso kiitos vielä vapojen lainaamisesta Kari Leppäselle – Kuolassa nähdään joskus!

Ja tietenkin ISOIMMAT kiitokset rakkaalle pojalleni ja isälleni ikimuistoisesta reissusta. Olette tärkeitä !

Kirjoittaja: Ari Kaunonen

P.S Arktiset Vedet ohjelmasarja olivat myös samoilla mestoilla kaudella 3 kuin me.

Vastaa